Back عبد العزيز بن الحسن Arabic عبد العزيز بن الحسن ARY عبد عزیز بن حسن AZB Abd al-Aziz ben al-Hasan Catalan Abd al-Aziz (Marokko) German Αμπντέλ Αζίζ Greek Abdelaziz of Morocco English Abd al-Aziz de Marruecos Spanish Abdelaziz Marokokoa Basque عبدالعزیز مراکش Persian
Abdelaziz (myös Abd al-Aziz tai Abdul Aziz; 24. helmikuuta 1878 – 10. kesäkuuta 1943 Tanger)[1] oli Marokon sulttaani vuosina 1894–1908. Hänen valtakautensa lopulla Ranskan vaikutusvalta ja sotilaallinen läsnäolo Marokossa voimistuivat, mikä johti Marokon sotaan. Abdelaziz joutui veljensä Abdelhafidin syrjäyttämäksi.
Abdelaziz tuli sulttaaniksi isänsä Hassan I:n kuoltua, mutta hänen alaikäisyytensä vuoksi todellista valtaa käytti aluksi suurvisiiri Ba Ahmed (tunnettu myös nimellä Ahmad ibn Musa). Abdelaziz ryhtyi hallitsemaan itse Ba Ahmedin kuoltua vuonna 1900.[1] Näihin aikoihin sekä Marokon sisäiset uudistuspaineet että Euroopan suurvaltojen muodostama uhka olivat kasvamassa.[2] Abdelaziz yritti uudistaa Marokon verotusta eurooppalaisten esikuvien mukaisesti, mutta hanke epäonnistui uudenaikaisen hallinnon puuttumisen vuoksi.[1] Eurooppalaisten liikemiesten ja keinottelijoiden vaikutusvalta Marokon talouselämässä lisääntyi. Samaan aikaan Ranska valtasi kiistanalaisia alueita Marokon ja Algerian rajaseudulla. Eri puolilla Marokkoa puhkesi kapinoita, joista suurin oli vuonna 1902 alkanut Bou Hamaran johtama kapina.[2]
Abdelazizin valtakaudelle osui vuosina 1905–1906 ensimmäinen Marokon kriisi. Ison-Britannian, Italian ja Espanjan luovuttua vuonna 1904 eduistaan Marokossa Ranska sai hallitsevan otteen maan taloudesta ja yritti sanella päätöksentekoa, joten Abdelaziz houkutteli vuonna 1905 Saksan puuttumaan asiaan diplomaattisella väliintulolla. Vuoden 1906 Algecirasin konferenssissa muut suurvallat eivät kuitenkaan tukeneet Saksaa, joten pääosa Ranskan vaatimuksista vahvistettiin. Kun Abdelaziz taipui allekirjoittamaan Marokon suvereeniutta kaventaneen Algecirasin sopimuksen, hän menetti kokonaan Marokon eliitin luottamuksen. Suojellakseen kansalaisiaan Ranska lähetti seuraavana vuonna miehitysjoukkoja Oujdaan ja Casablancaan.[2]
Elokuussa 1907 Marrakechin kuvernöörinä toiminut Abdelazizin vanhempi veli Abdelhafid nousi aseelliseen kapinaan. Ranskalaisten tuesta huolimatta sulttaanin joukot kärsivät lopulta tappion kapinallisille ratkaisevassa taistelussa 19. elokuuta 1908. Abdelaziz luopui kruunusta Abdelhafidin hyväksi kaksi päivää myöhemmin.[1][2] Abdelaziz vietti loppuelämänsä Tangerissa.[1] Myös hänen toinen veljensä Yusef toimi myöhemmin sulttaanina.